Ilo on vikkelä ja värikäs otus, joka pitää pyrähtelyistä. Ilo on kiinnostunut uusista asioista, se on utelias ja tulee paikalle, kun jotain uutta ja mielenkiintoista tapahtuu. Se on seurallinen, lasten riemuleikkeihin se saattaa jopa osallistua. Iloja on hieman erilaisiakin. On kupliva ilo, jonka näkeminen on melko harvinaista, mutta mahdollista. Lisäksi on arjen ilo, joka on pieni, mutta kaunisääninen. Se saattaa lennellä mukana, kun puuhastelee arkitöitä ilman huolia. Ilo on hyvin nopea liikkeinen, eikä sitä auta varta vasten houkutella paikalle. Se kulkee omia polkujaan, ja välttelee ansoja ja juonia. Jos sitä lähtee pyydystämään, se piiloutuu. Onkin melko turha yrittää vangita sitä. Sen seurasta saattaa saada nauttia, jos ei ole metsästämässä sitä, vaan puuhailee muita asioita patikkaretkellä. Ilo tulee kun teet oikeita asioita. Ilosta on vain kuva täällä eläintarhassa, sillä ilo harmaantuu ja kuihtuu häkissä. Varoituksena siis, älä pyrikään pyydystämään iloa.
- Hanna
- Riika
Eläin 2: Pieni siniturkkinen marakatti
Pieni siniturkkinen ja sosiaalinen marakatti katselee puun oksalla, lasintakana, yleisöä, joka tarkkailee sen jokaista liikettä ja edesottamusta. Se nauttii tilanteesta, koska se rakastaa olla keskipisteenä. Se haluaa olla myös kaikkien kaveri. Se on opetellut kaikenlaisia temppuja, millä hauskuuttaa yleisöä ja kerjää herkkupaloja pienellä mustalla kädellään. Banaanit ja appelsiinit ovat sen suosikkeja. Se pitää kovaa meteliä jos joku lajitovereista tulee liian lähelle. Se suojelee omaa reviiriään. Varoitus: Jos tulet liian lähelle; se voi purra.
- Maisa
- Kirsi
- Sonja
Eläin 3: Halima
Halima on pyöreä kuin pallo, väriltään pirskahtelevan keltainen ja sen pintaa peittää hentoinen karvapeite. Se on vikkelä päiväeläin, joka liikkuu pomppien ja sinkoillen, täyttäen koko tilan. Haliman pisimmät loikat voivat olla jopa useita kymmeniä metrejä pitkiä, siksi sen häkki onkin jalkapallokentän kokoinen. Halima viihtyy monipuolisessa elinympäristössä, jossa riittää sille virikkeitä, ja voidessaan hyvin se laulelee tai viheltelee korkealta ja kovaäänisesti. Halima voi innostua yllättävistäkin asioista ja kiihtyä nopeasti - varo tällöin sen arvaamatonta poukkoilua.
- Janni
- Maiju
- Sirkku
Eläin 4: Ahdistusleijona
Hirveä valtava ahdistusleijona raatelee peurat, jänikset korttitalot veri lentää ikenet vuotaa verta mustaa, punaista sitä kuristetaan sähköjohdolla kaulaa nirhataan poikki.
- Pirja
- Sonja
Eläin 5: Kasih - Rakkaus malajin kielellä
Edustan lempeyttä ja olenkin erinomainen lajini edustaja. Olen pyöreä vartaloinen, sellainen pehmeä ja helposti halattava. Halaamiseen sopii erinomaisesti myös pitkät raajani. Upea kuontaloni kutsuu sinut kampaamaan sitä. Koskaan ei voi olla karvat liian hyvin eikä liian ylpeä upeista harmaistaan. Ei sillä, että minä olisin turhamainen, olen vain tarkka ulkonäöstäni. Minun kanssani aika rientää ja minä riennän sinun luoksesi, kun tarvitset minua. Minulla on tutka, joka havaitsee avuntarvitsijan. Minulla on loppumattomasti aikaa kuunnella ja lempeästi sekaantua hyvine neuvoineni elämääsi. Toisaalta koska minulla ei ole kiire niin voin istuskella rauhassa kanssasi syömässä. Koska liikun rauhallisesti, niin näen mitä ympärilläni tapahtuu. Näillä vuosilla sitä on oppinut huomaamaan asiat, joihin pitää reagoida ja joiden voi antaa mennä ohi. En toimi ennen aamukymmentä. Parhaat asiat tapahtuvat hämärän tultua. Syön herkkuja, vain ja ainoastaan niitä. Se taas mikä on herkkua, riippuu päivästä. Suuren osan ruokavaliostani muodostaa s-vitamiini eli suklaa. Oikeastaan sehän on kasvisruokaa, sillä se tehdään kaakaopavuista. Minut tapaa usein hyräilemästä itsekseni, huutelemassa kommentteja laumani jäsenten keskusteluihin tai tuhisemassa nukkuessani. Nukkuminen on rakkain harrastukseni. Siksi minulle on tärkeää, että pesäni on huolella tehty. Siinä pitää olla niin peitto kuin tyynykin. Varoitus: Älä tuo ulottuvilleni tuoreita hedelmiä, saatat menettää ne parempiin suihin
- Sari
- Erja
Eläin 6: Lunnukka
Lunnukka on lyijynharmaa, luipero lisko, jolla on pehmeä, suomuinen iho. Se sikiää pelosta ja häpeästä. Se on saalistaja, joka voi käydä itseään paljon isommankin otuksen kimppuun. Lunnukka liikkuu yleensä pimeässä ja yllättää uhrinsa liimaantumalla tähän nahkamaisilla siivillään. Hivuttauduttuaan uhrinsa iholle se alkaa erittää yhdistettä, joka puuduttaa uhrin. Lunnukka syö ihonsa kautta. Puudutusaineen lisäksi se erittää ruoansulatusnesteitä, jotka liuottavat uhrin kudoksista ravinteita. Se saattaa tuhota uhrinsa nopeasti ja yllättäen, mutta tavallisimmin se elää uhrissaan parasiittimaisesti useita kuukausia, jopa vuosia. Vältä ihokosketusta!