Tässä häkissä asuu Kurmottaja. Se on musta ja monilonkeroinen. Parasta ravintoa sille ovat pienet epäonniset sattumukset ihmisten parissa. Se jauhaa: miksi sanoit niin, miksi et sanonut niin, - miksi toimit niin, miksi et toiminut toisin. Se on yöeläin, joka saalistaa päivällä. Yöllä se maiskuttelee saalistaan kovalla äänellä ja mulkoilee vihaisesti. Se on nopea saalistaja mutta erinomaisen hidas luovuttamaan mitään pois. Saalista voi narskutella vuosikymmenienkin takaa. Se kuiskaa hiljaa, muistatko – ja sitten käkättää pirullisesti saaden nukkujan valveille ja heittelehtimään tuskissaan. Varoitus: Kurmottaja on pahimmillaan suden hetkenä, neljältä yöllä.
Jos voit, yritä unohtaa ja nukkua. Aamulla Kurmottaja on tiessään – toivottavasti.
- Pirjo
- Elina
Eläin 8: Yöhehkuja
Tämä vanha naaras on löytynyt Helsinkiläisestä lähiöstä, jossa se oli elänyt vuosikymmeniä kenenkään kiinnittämättä siihen mitään huomiota. Vasta viime vuosina, sen öinen hehku oli alkanut häiritä naapurustoa ja niinpä se toimitettiin tänne Korkeasaareen, jossa se on sopeutunut hyvin pöllöjen, huuhkajien ja kissaeläinten pariin. Yöeläjänä sen väritys on tumma ja maastoon sulautuva. Sulkasato on häirinnyt sitä välillä. Sen smaragdisilmät ovat erittäin kirkkaat ja aiheuttavat öisin valoaaltoja, jotka häiritsevät herkkäunisia. Se syö kirjoja ja kaikenlaisia digibittejä. Päivisin se horrostaa orrellansa, mutta yöllä hiippailee vapaasti ympäri eläintarhaa hakien lämpöä milloin kamelien, milloin pikkupandojen kyljistä. Vartijoita se tuntuu vihaavan ja huvittelee heidän tainnuttamisellaan. Siihen se käyttää kirkasta katsettaan kuin laserasetta. Ulkonäkö ei todellakaan tee oikeutta tälle yöhehkujalle, joka on erittäin rakastettu ja toivottu kylkiäinen eläintarhan muiden eläinten parissa. Varoitus: Älä anna vaatimattoman ulkoasun hämätä luulemaan sitä kiltiksi
- Liisa
- Tuula
- Sonja
Eläin 9: Leikkivä suurisilmä
Leikkivä suurisilmä Suuret silmäni katsovat juuri sinua. Otan hypyn puuhun ja laitan hännän suuhuni. Yritän laulaa. Sinua naurattaa. Syön kasviksia ja hoidan kanssasisariani. VAROITUS: Voin ottaa hedelmän kädestäsi, jos tarjoat sitä minulle.
- Aira
- Maiju
- Sirkku
Eläin 10: Lämpöleopardi
Lämpöleopardilla on pehmeä turkki, se on lämmin ja ottaa syliinsä suureen halaukseen. Se on positiivinen ja ystävällinen, kehräävä kissaeläin joka on aina minun puolellani. Se syö vaaleanpunaisia donitseja, macarons-leivoksia ja nonparellein koristeltuja mokkapaloja. Se on päiväeläin, liikkuu hitaasti, tykkää loikoilla lämpimässä auringossa ja takkatulen lämmössä. Osaa puhua ja runoilee mielellään. Ei tarvitse häkkiä vaan saa kulkea vapaana, koska on kiltti. Varoitus: Rakkauseläin Lämpöleopardi saattaa halata sinut pöpiksi, jolloin rakastut ensimmäiseen vastaantulijaan!
- Jaana
- Matilda
Eläin 11: Otus
Se on iso, lempeän näköinen otus. Sillä on valtavan iso suu ja suuret vahvat hampaat. Se näyttää aina hyväntahtoiselta ja hymyileväiseltä; olevan tyytyväinen itseensä. Lempeästä ulkomuodostaan huolimatta se saattaa toisinaan katsella julmasti ympäristöään ja sopivan tilaisuuden tullen hyökätä nopeasti, karjuen häkin kaltereita varten. Se on hyvin tietoinen omasta reviiristään eikä se päästä ketään liian lähelle. Saadessaan kiinni pienemmän, heikomman otuksen, se pureskelee sen hitaasti nautiskellen ahnaalla suullaan ja nielaisee. Sen ruokahalu on kyltymätön. Se jatkaa metsästystään pitkän elämänsä loppuun asti. Varoitus: Ulkokuori voi pettää
- Virpi
- Kirsi
- Tuula
Eläin 12: Ankerias
Pelkkä tyhjä allas, jossa on sameaa vettä. Onko siellä ketään? Vaikea sanoa, koska akvaariossa on niin pimeää. Kyltissä lukee Anguilla anguilla. Ankerias. Älä avaa kantta. Mutta minä tiedän. Ei altaassa ketään ole. Ankerias on karannut jo aikaa sitten, silloin kun se vielä oli pieni lasiankerias. Se asuu minun sisälläni. Aluksi en huomannut sitä, ihmettelin vain, mikä vatsassasi kutittelee, kun jotain jännittävää tapahtui. Ajattelin, että ehkä siellä on perhosia. Ankeriaani on niljakas, mustan kiiltävä luikertelija. Se on ovela ja toisinaan täysin huomaamaton. Se on valpas, ja pitää minutkin valppaana. Tietämättäni annoin Ankeriaalle otolliset kasvuolosuhteet. Se lähtee liikkeelle, kun minä innostun ja se saa minut innostumaan entisestään. Se saa energiaa ja voimaa stressistäni. Ankerias kasvoi isoksi kelta-ankeriaaksi ja alkoi imeä suoraan minun energiaani ja söi osan ravinnostani. Minä itse olin silloin jo täysin ylikierroksilla. Viimein siitä kasvoi valtava, paksu hopea-ankerias. Se lopetti syömisen kokonaan. Minä olin täysin uupunut, mutta en pystynyt enää nukkumaan, sillä Ankerias heräsi saalistamaan jo aamuyöllä. Ankeriaat elävät, kunnes ovat jatkaneet sukuaan. Tämän ankeriaan oli mahdotonta tehdä jälkeläisiä, sillä minun sisälläni oli vain yksi lajin edustaja. Se voisi siis elää sisälläni loputtoman pitkään. Sen elintila oli käynyt ahtaaksi. Se ei enää mahtunut edes kääntymään vaivaamatta minua. Ankerias alkoi puskemaan väkisin ulos, tunsin sen puristavana tunteena kurkussani. En tiennyt, miten voisin päästä siitä eroon. Etsin tietoa ankeriaista ja opin, että ne ovat erittäin uhanalaisia, joten niitä ei saa tappaa. Se olisi myös tuntunut julmalta, tämä ankerias on ollut minulla lapsesta asti ja on siitä ollut paljon hyötyäkin. Pohdin sen lisääntymisen mahdollistamista, mutta se onnistuisi vain Sargassomerellä, joka on todella kaukana. Sitä paitsi miten saisin Ankeriaan ulos sisältäni? Toista ankeriasta en taatusti ota sisuksiini, varsinkin jos riskinä olisi, että pian sisälläni olisi sata pikku-ankeriasta! Ainut keino oli oppia elämään Ankeriaan kanssa. Aloin tutkia tämän kyseisen ankeriaan elintapoja, ja huomasin asioita, jotka rauhoittavat sitä ja saavat sen kutistumaan. Mitä rauhallisemmin minä hengitän, sitä hitaammaksi se käy. Saunassa se asettuu kerälle vatsani pohjalle ja on seuraavana päivänä vähän pienempi. Tein sille oman soittolistan, jolle valitsin sitä rauhoittavia kappaleita. Aloin välttää stressaavia tilanteita tai vähintäänkin pidin niissä taukoja. Puristava tunne kurkussani alkoi helpottaa. Pystyin taas nukkumaan aamuun asti. Jonkin ajan kuluttua tajusin, että olin unohtanut Ankeriaan olemassaolon kokonaan. Tiedän, että siellä se on edelleen. Se ilmoittaa itsestään kun jotain yllättävää tai jännittävää tapahtuu. Mutta enää se ei yritä väkisin pyrkiä ulos. Se on kutistunut takaisin pieneksi lasiankeriaaksi ja mahdumme elämään sovussa.